Lentäkää

Kerran tapani mukaan myöhästellessäni oli sattunut niin, että olin unohtanut äidinkielen portfoliostani yhden kaunokirjallisen tekstin. Tarvitsin aikaa jo kirjoitettujen tekstien jäsentämiseen ja yhteisen teeman pohtimiseen, joten päätin radikaalisti lainata fiktiiviseksi luomukseksi yhden sivun päiväkirjastani. Muistan aina, miten silloinen opettajani kehui "fiktiivistä" päiväkirjamerkintääni "kauniiksi särkyneen mielen kuvaukseksi". Kommentti on ehkä jäänyt mieleen siksikin, ettei kyseinen opettaja yleensä juurikaan osannut arvostaa kirjallisia kykyjäni (siitäkin huolimatta että hän myöhemmin Laudaturin kirjoittaessani kehui muulle luokalle miten hyvin onkaan minua opettanut).

Olen yrittänyt aloittaa säännöllistä verkkopäiväkirjan kirjoittamista ennenkin, mutta yritykset ovat aina kaatuneet siihen, että julkaisua ajatellen sensuroin ajatuksiani niin, ettei niistä jää lopulta jäljelle juuri mitään. Tällä kertaa pyrin kirjoittamaan mahdollisimman luonnosmaista tekstiä korjailematta kirjoitusasua, aivan kuten kirjoitan varsinaista päiväkirjaanikin, erotuksena kuitenkin se, ettei oikean päiväkirjani ole milloinkaan tarkoitus päätyä julkaisuun.

Tämän kolmannen merkintäni punainen lanka, jos sellaista koskaan olikaan, katkesi viimeistään toisen kappaleen alkuun, mutta onneksi se ei haittaa. Toisinaan tekee hyvää kirjoittaa päätöntä ajatusvirtaa. Joskus ehkä rohkenen avaamaan maailmaani enemmältikin, mutta näin aluksi pienetkin pilkahdukset riittävät lievittämään itseilmaisullisia tarpeitani.

Lentäkää
jos siipenne ovat vielä (ehyet)
Lentäkää
ennen kuin ne katkaistaan