HOX Selaa loppuun, jos haluat nähdä 12 ruokalajin vegaanisen jouluaterian lautasella (: /HOX
Tänä jouluna ei meidän perheessä kukaan syönyt kinkkua. Ei kanoja, ei kalkkunoita, ei mitään vankeudessa eläneitä ja kuolleita eläimiä. Minä ja kultani vietimme täysin vegaanisen joulun. Ensimmäinen yhteinen joulumme oli lisäksi kullalleni ensimmäinen eettinen joulu, itselleni neljäs. Muu perhe söi riistalihaa ja salaatit ynnä muut lisukkeet tehtiin sellaisilla aineksilla, että kaikki pystyivät niitä syömään (kaurakermaa maitokerman sijaan, vegaanista kaupan valmismajoneesia ja niin edelleen). Ehkä lisään myöhemmin jouluisia kuviakin, jos jaksan. Joulumieleni ei kaikesta huolimatta ollut katossa, ja kalliin lahjan saaminen vanhemmilta tuntui jotenkin nololta kun meillä ei ollut varaa ostaa mitään kovin hintavaa. Lahjamme olivat kuitenkin huolella mietittyjä ja lahjansaajat ainakin sanoivat pitäneensä niistä. Lisäksi sain eläimistä tehtyjä karkkeja ja uutena ostetun villahuivin mummoltani... no, tiedän kyllä että tarkoitus oli hyvä.
Lapsena joulu oli perhejuhla, jota odotin yleensä kovasti. Nykyään joulusta tulee lähinnä mieleen eläessään kärsineiden tuotantoeläinten kustannuksella mässäily ja tonneittain turhaa paperiroskaa. Niin ja jeesus, jeesusta ei pidä unohtaa. Herransa syntymäpäivää viettävät kristityt ovat varastaneet juhlansa nimineen pävineen vanhasta pakanallisesta perinteestä, joten en pidä vääränä joulun viettämistä ihan vain jeesuksettomana perhejuhlana. Kirkossa kävimme kuitenkin kaikki, koska se oli äidille tärkeää henkilökohtaisesta syystä.
Kristinusko. Kuinkahan moni kristitty on todellisuudessa lukenut pyhän kirjansa kaikkine kauheuksineen. Uusi testamentti ei ole paljoa vanhaa valoisampi. Hyviäkin ajatuksia, ehkä, mutta enimmäkseen vähemmän hyviä. Kirkko harjoittaa systemaattista syrjintää useita eri ihmisryhmiä kohtaan, loukkaa ihmisoikeuksia monella tasolla (esimerkkinä nyt vaikkapa uskonvapaus) ja levittää vihan ideologiaa. Mitkään hyvät teot ja aikeet eivät tätä kykene pyyhkimään. Kaikenkirjavat konservatiivit sentään perustavat omia lahkojaan, toisin kuin näennäisesti avarakatseiset liberaalit, jotka muka hyväksyvät erilaisuutta, mutta eivät kuitenkaan katso tarpeelliseksi perustaa avarakatseisemman suuntauksen lahkoa. Kristinusko opettaa, että raamattu on pyhän hengen vallassa kirjoitettu kirja, ja jumalan sana, mutta kuinka moni tätä sanaa oikeasti noudattaa? Onneksi ei kovinkaan moni.
En voi ymmärtää miksi tämä kaikista lukemistani kirjoista rasistisin, ahdasmielisin, ksenofoobisin ja monella tapaa hirvittävin (eikä vähiten siksi, että niitä opetuksia on joskus oikeasti noudatettu kirjaimellisesti, poltettu ihmisiä noitina, kivitetty raiskattuja naisia ja niin edelleen) on yhä monien näennäisesti avarakatseistenkin ihmisten suosiossa.
Toivotan onnellista joulunaikaa heille, jotka eivät vietä jouluaan kidutettujen ja surmattujen kustannuksella ja/tai kristillistä sanomaa levittäen. Muidenkin toivon elävän hyvän elämän, mutta kärsivien vuoksi toivon myös, että omatuntonne joskus heräisi ja oppisitte arvostamaan elämää ja erilaisuutta.
Youtube:
"The 6 Moral Dealbreakers of Christianity" by ZJ
"Gay and Christian? Why bother?" by ZJ
Sir Elwoodin hiljaiset värit - Sairas ja syntinen
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
The new beginning
Through early morning fog I see
Visions of the things to be
The pains that are withheld for me
I realize and I can see...
That suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
The game of life is hard to play
I'm gonna lose it anyway
The losing card I'll someday lay
So this is all I have to say
Suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
The sword of time will pierce our skins
It doesn't hurt when it begins
But as it works its way on in
The pain grows stronger...watch it grin, but...
Suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
A brave man once requested me
To answer questions that are key
Is it to be or not to be
And I replied 'oh why ask me?'
And suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
...and you can do the same thing if you please
Marilyn Manson's version of the song
Visions of the things to be
The pains that are withheld for me
I realize and I can see...
That suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
The game of life is hard to play
I'm gonna lose it anyway
The losing card I'll someday lay
So this is all I have to say
Suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
The sword of time will pierce our skins
It doesn't hurt when it begins
But as it works its way on in
The pain grows stronger...watch it grin, but...
Suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
A brave man once requested me
To answer questions that are key
Is it to be or not to be
And I replied 'oh why ask me?'
And suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it if I please
...and you can do the same thing if you please
Marilyn Manson's version of the song
perjantai 14. lokakuuta 2011
Ote kirjasta Enkeli ja Poliisi
"Oli kerran dinosaurus
nostokurjen korkuinen,
nimeltään se oli Aurus.
Yössä saurus mourus, maurus
- Yksin tahdo olla en!
Olihan se ikävää
dinosauruselämää
jalat maassa, pilvistössä pää.
Eikä yhtään ystävää.
Mutta siitä ei nyt enempää."
- Tuula Korolainen, Enkeli ja Poliisi
nostokurjen korkuinen,
nimeltään se oli Aurus.
Yössä saurus mourus, maurus
- Yksin tahdo olla en!
Olihan se ikävää
dinosauruselämää
jalat maassa, pilvistössä pää.
Eikä yhtään ystävää.
Mutta siitä ei nyt enempää."
- Tuula Korolainen, Enkeli ja Poliisi
keskiviikko 31. elokuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Vampire In You
Tastes so good. Can't give it up
Taste for flesh means they're out of luck
Screams fall silent long before their flesh
Touches your tongue
Tastes so good. Can't let it go
Virgin blood for the vampire in you
Prayers give thanks
No tears shed for the lives served
On our plates
Slice it up and dig in
Let the funeral begin
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Wave goodbye to a soul
Leaving hell for the unknown
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Vampire in you
Serve it up. There's no complaints
Animal lovers detached from their pain
Big bucks from the carnage and
Traditions to uphold!
Tastes so good. Can't let it go
Virgin blood for the vampire in you
Screams fall silent long before their flesh
Touches your tongue
Slice it up and dig in
Let the funeral begin
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Wave goodbye to a soul
Leaving hell for the unknown
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Vampire in you
Slice it up and dig in
Let the funeral begin
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Wave goodbye to a soul
Leaving hell for the unknown
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Universal Poplab - Vampire In You
Taste for flesh means they're out of luck
Screams fall silent long before their flesh
Touches your tongue
Tastes so good. Can't let it go
Virgin blood for the vampire in you
Prayers give thanks
No tears shed for the lives served
On our plates
Slice it up and dig in
Let the funeral begin
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Wave goodbye to a soul
Leaving hell for the unknown
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Vampire in you
Serve it up. There's no complaints
Animal lovers detached from their pain
Big bucks from the carnage and
Traditions to uphold!
Tastes so good. Can't let it go
Virgin blood for the vampire in you
Screams fall silent long before their flesh
Touches your tongue
Slice it up and dig in
Let the funeral begin
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Wave goodbye to a soul
Leaving hell for the unknown
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Vampire in you
Slice it up and dig in
Let the funeral begin
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Wave goodbye to a soul
Leaving hell for the unknown
From the cage to the plate
Their blood on your hands
Universal Poplab - Vampire In You
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Jotain mitä kirjoitit
En usko että kaipaan, mutta jotain silti odotan. Odotus on ollut kauan enkä tiedä mitä se merkitsee. Luin sanojasi ja palasin menneeseen. En usko että kaipaan, mutta toisinaan palaan. Vaeltaa ei tahdo, mutta mieli tekee mielensä mukaan. Olen ei-kukaan. Kerran se oli kissa, toisinaan kaniini, en enää usko silmiäni. En osaa luottaa eikä voi kukaan muukaan. Ne puhuvat nykyään Sinusta, minusta, meistä kaikista. Eivät tiedä koska vaieta. Loan keskeltä ei ole mukava herätä, mutta se on vain pään sisäistä. Tahdoin jäädä sänkyyn, mutta en nukkua. Uni on pahasta. En usko että kaipaan, mutta jokin kirvelee.
Rakkaudella,
S.
Rakkaudella,
S.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Jano
Logiikka on yliarvostettua, vesi taas monella tapaa aliarvostettua. Kahvipapuja tuskin kannattaa syödä sellaisenaan. Yöllä kuiskasin nukkuviin korviisi salaisuuksia ja uskon yhä että kuuntelit. Istumme ja odotamme jotain tapahtuvaksi, mutta istuessamme kaikki tapahtumat pakenevat. Verhojen läpi siivilöityy vihreää valoa mustaan huoneeseen. Kurkussani on pala ja kylkiluitteni takana suuri kupla. Hukun. Kengurulla on koala pussissaan. Se syö bambua.
Jos olisit luonani.
Jos olisit luonani.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Jonkun toisen aurinkoisia sanoja
Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,
Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.
He katselivat toisiansa
menninkäinen rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
on pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien
ja sinut armaakseni vien!"
Mut säde vastas: "Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä
niin en hetkeäkään elää saa!"
Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.
.
(Sinulle~)
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,
Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.
He katselivat toisiansa
menninkäinen rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
on pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien
ja sinut armaakseni vien!"
Mut säde vastas: "Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä
niin en hetkeäkään elää saa!"
Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.
.
(Sinulle~)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Yksinäinen elämä

Yksilöllisyys ja omilla aivoilla ajatteleminen on valitettavan aliarvostettua tässä länsimaisessa yhteiskunnassamme. Muistan ajan, jolloin vielä tunsin olevani oma itseni, jotakin arvokasta ja ainutlaatuista, mutta nyt tunnen itseni sopivasti sulautuneeksi kaupungin ihmismassaan. En ole erityinen kenellekään, vaan aina yksi muista. Ehkä odotan tapahtuvaksi jotain, mikä herättäisi minut eloon. Ennen en tuntenut tarvetta hakea oikeutusta olemassaololleni itseni ulkopuolelta, mutta nykyisin pohdin jatkuvasti mitä muut ajattelevat milloin mistäkin sanomisestani tai tekemisestäni. Minnehän olen kadottanut itseni kun sitä saa näin turhaa haparoiden etsiä. Olen kadottanut tapani olla eikä mikään oikein tunnu mielekkäältä. Olen myös miettinyt keitä tunnen todella, ja keitä vain pintapuolisesti. Ketkä näyttävät itsestään vain sen puolen, jonka tietävät milloin kenenkin haluavan nähdä. On pelottavaa kun rakkaan ihmisen seurassa ajattelee jatkuvasti vain että "kuka sinä olet?" - eteenkin jos kysymys tulee mieleen useammin ja voimakkaampana kuin tuttu "kuka minä olen?".
Viimeaikoina minulla on ollut paljon voimakkaita aavistuksia, lähinnä outoja tai ikäviä. Intuitio on auttanut elämässäni yllättävän paljon, joten en osaa suoraan tuomita tällaisia tuntemuksia täysin aiheettomiksi tai vain pelosta johtuviksi. En aio turhaa vauhdittaa tapahtumien kulkua aavistelemaani epämieluisaan suuntaan, mutta ajattelen silti, että ehkä on parempi ottaa vähän etäisyyttä asioihin ja tarkastella tapahtumia ikään kuin ulkopuolisen silmin, ilman että sotkee siihen omia tunteitaan. Tunteet ovat kuin usvaverho, joka sumentaa ajattelua. En aio rakentaa elämääni sen varaan miltä kulloinkin tuntuu, vaan tahdon vankan perustan, sellaisen joka on kunnolla suunniteltu ja varmasti kantaa. Hiekkalinnojen rakentaminen on toki mukavaa, mutta sellaiset sortuvat aina ennemmin tai myöhemmin. Tahdon etsiä päätöksilleni perustelut, jotka kestävät sateen ja tuulet.
Joskus vielä olen täynnä elämää, nyt kammottavan tyhjä ja tarpeeton.
Kaipaan ystäviäni ja yhdessä vietettyä aikaa, ja pelkään että mitä kauemmin on kulunut siitä kun viimeksi nähtiin, sitä todennäköisemmin kaikki unohtavat miten tärkeää ystävyytemme joskus oli. Toisaalta taas uskon (ja toivon) ettei edes aika saa unohtamaan oikeasti rakkaita ihmisiä. Loppujen lopuksi jokainen meistä on ei enempää eikä vähempää kuin sekalainen kokoelma ajatuksia, ideoita ja muistoja. Jokainen rakkaani on siten osa minua, eikä unohdu koskaan.
Näinä epävarmoina aikoina kun entinen vahva tukiverkko jakautuu ympäri maata kuka minnekin, epäilee helposti myös itseään ja omaa tapaa olla. Joskus minusta tuntuu, että olen liian herkkä tähän maailmaan. En kestä katsoa kärsimystä, en edes kärpäspaperissa vääntelehtivän kärpäsen, jolla hermostostaan huolimatta väitetään olevan vähän tai ei ollenkaan kykyä aistia ympäröivää maailmaa. Mielestäni jokainen otus oman havaintokenttänsä kautta omaa ainutlaatuisen kokemusmaailman, eikä sen arvoa voi mitätöidä, sillä hiirenkin elämä on juuri sille hiirelle mittaamattoman arvokas ja uniikki. Todellisuudessa tiedämme varsin vähän siitä, millaista on olla hauki tai hyttynen, emmekä voi tietämättömyyteen vedoten vähätellä näidenkään olentojen arvoa ja oikeutta olla olemassa niin kovin erilaisina kansakuntina kuin omamme on.
Meissä on geneettisesti paljon yhteistä, enkä voi uskoa, että yksikään eläin olisi olemassa vain vaistojen varassa toimivana tunnottomana ja aistittomana robottina. Mielestäni ei pitäisi kysyä "miksi olet vegaani?" vaan pikemminkin "miksi et ole?", sillä ei voi olla väärin pyrkiä kunnioittamaan mahdollisimman monia elämänmuotoja ja välttää satuttamasta ketään aina kuin mahdollista. En myöskään niele perusteena perinteistä sananpartta "elä ja anna elää", sillä lihansyöjät ja aivan yhtälailla kaikki muut ei-vegaanit eivät itsekään anna tätä mahdollisuutta hyväksikäyttämilleen eläimille. En todellakaan ole katkera lihaaneja ja vegetaristeja vihaava täydellisyyden perikuva, mutta sisälläni on paljon surua ja myötätuntoa niitä eläimiä kohtaan, jotka elävät ja kuolevat ainoastaan ihmisten vuoksi. En moralisoi pätemisen halusta, vaan aidosta huolesta. Huolesta, jonka suurin osa ihmiskunnasta kokee turhaksi tai vähintäänkin toissijaiseksi.
Vielä joskus rakennan itselleni elämän, joka auttaa mahdollisimman monia, ja satuttaa mahdollisimman harvaa. Surullisesti näyttää siltä, että siitä tulee kovin yksinäinen elämä.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Lopun alku
tiistai 1. helmikuuta 2011
Burn out!
Viime viikot ovat menneet tuskaisen hitaasti ja tekemättömien töiden, palauttamattomien lomakkeiden sekä maksamattomien laskujen pino vain kasvaa kasvamistaan. Olen väsynyt suoriutumaan, enkä tällä hetkellä suoriudu edes tiskeistä, säännöllisestä ateriarytmistä tai unirytmistä puhumattakaan. Koulukin on jatkuvaa suoriutumista, enkä oikein meinaa pärjätä enää sielläkään, mutta tuntuu silti että sairasloma tai koulun keskeyttäminen olisi sama kuin elämän heittäminen hukaan. Tahdon suoriutua, eikä sitä paitsi ole mitään viitteitä siitä, että sairaslomat tai tauot yhtään korjaisivat tilannetta. Tahtoisin vain muurata ikkunani umpeen, tilata ruuat postimyynnistä ja linnoittautua kotiini lemmikkien ja hyvien kirjojen kanssa... voinee siis olla, että olen kyllästynyt elämääni tällaisena. En saa enää edes kirjoitettua ja pidemmät kirjoitusprojektini ovat tökänneet stressin aiheuttamaan luovuuskatkokseen. Ongelma ei ole siinä, etteikö opiskelu kiinnostaisi, sillä kirjallisuudenopiskelu on hyvin aktivoivaa ja kiinnostavaa. Jotenkin en vain tahdo astua ulos asunnostani, enkä eteenkään halua täyttää minkään sortin kokeita tai muita arvosteltavia papereita kun tiedän ettei suoriutumiseni juuri nyt ole kummoisella tasolla. Pari tenttiä viime syksyisistä kursseista jätin tarkoituksella tekemättä, vaikka olisin luultavasti päässyt läpikin.
Toivoisin tilanteeseeni jotain muutosta, mutten oikein osaa sanoa mihin suuntaan pitäisi lähteä. Tähänkin blogitekstiin kirjoitin vajaat kymmenen eri lopetuskappaletta, mutta mikään ei kuulostanut kovin järkevältä. En suoriudu edes yksinkertaisimmista tehtävistä, kuten laskujen maksusta. Olisikohan sairasloman paikka? Jotenkin vain olen kovin skeptinen sen suhteen että luovuttamisesta olisi mitään psyykkistä hyötyä.
-
Samaistuttavaa musiikkia tähän hetkeen:
http://www.youtube.com/watch?v=XNmjaKaG_G
ja
http://www.youtube.com/watch?v=FOLyFMSXOOQ
Toivoisin tilanteeseeni jotain muutosta, mutten oikein osaa sanoa mihin suuntaan pitäisi lähteä. Tähänkin blogitekstiin kirjoitin vajaat kymmenen eri lopetuskappaletta, mutta mikään ei kuulostanut kovin järkevältä. En suoriudu edes yksinkertaisimmista tehtävistä, kuten laskujen maksusta. Olisikohan sairasloman paikka? Jotenkin vain olen kovin skeptinen sen suhteen että luovuttamisesta olisi mitään psyykkistä hyötyä.
-
Samaistuttavaa musiikkia tähän hetkeen:
http://www.youtube.com/watch?v=XNmjaKaG_G
ja
http://www.youtube.com/watch?v=FOLyFMSXOOQ
tiistai 11. tammikuuta 2011
Not breathing?
Istun tässä kurssilukemistojeni keskellä ja mietin mihin suohon olenkaan itseni ajanut. Opiskelu on toki teoriassa mielekästä ja yleishyödyllistä, mutta lukuisista kahviloistaan ja huonekasveistaan huolimatta yliopisto itsessään tuntuu minulle vieraalta. En tunne ketään koulun kautta, ja on aivan liian helppoa käydä koulua vaihtamatta yhden yhtä sanaa kenenkään kanssa. Toisaalta tuskin jaksaisinkaan enempää sosiaalisia kontakteja, tuntuu että entisetkin ystävät jäävät yhä vain etäisemmiksi jokaisen teehetken ja jokaisen kahvikupin äärellä käydyn pintapuolisen keskustelun myötä. En oikein tiedä mihin olen menossa, mutta matkan varrella tuntuu aika yksinäiseltä, vaikka minulla on läheisiä ja rakkaita ihmisiä toki tässäkin kaupungissa. Olen päässyt siihen mihin pyrinkin, sisään yliopistoon ensimmäisellä hakukerralla, mutta mikä onkaan motivaationi nyt?
En tiedä. Opiskelu kuormittaa väsynyttä ja sairaalloista itseäni turhan paljon. Tuntuu etten selviä yksinkertaisimmistakaan tehtävistä, kuten aikojen varaamisista sinne sun tänne tai tiskeistä... miten voin edes suunnitella saavani aikaan sen vaaditun 12-15 sivuisen kirjallisuuden metodeja tiiviisti käsittelevän tekstin, puhumattakaan kymmensivuisesta toisesta tekstistä joka pitäisi kevään aikana kirjoittaa kaikkien tenttien ynnä muun lisäksi. Sairaslomakaan ei oikein tule kysymykseen, koska tarvitsen tekemistä ja ajateltavaa, enkä halua luovuttaa.
Oloni on verraten surkea nyt kun eläimetkin ovat muualla ja olen aivan yksin. Huomaan viimeistään nyt, että kehräävä kissa tehoaa ahdistukseen paremmin kuin yksikään kolmiolääke. Voisin tehdä jotain piristävää, käydä tallilla hevosten tuoksussa tai lukea kirjaa, mutta omatuntoni ei salli huvittelua kun pitäisi opiskella. Sitä paitsi luin tänään jo yhden kirjan, Sofi Oksasen Baby Janen. Kirja käsittelee ahdistuneisuushäiriöitä, joten ymmärrettävistä syistä se kosketti minua erityisesti. Suosittelen kenelle tahansa, joka tahtoo edes vähän yrittää ymmärtää ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivien elämää.
Playground school bell rings again,
Rain clouds come to play, again
Has no one told you she's not breathing?
Hello, I'm your mind giving you someone to talk to,
Hello...
If I smile and don't believe,
Soon I know I'll wake from this dream,
Don't try to fix me, I'm not broken,
Hello, I'm the lie, living for you so you can hide,
Don´t cry...
Suddenly I know I'm not sleeping,
Hello, I'm still here,
All that's left of yesterday...
[Evanescence - Hello]
Ajatukseni monen asian suhteen ovat ristiriitaiset, mutta tiedän vain etten tahdo vielä luovuttaa, ja se ajatus kantaa minua... toivottavasti tarpeeksi selviytyäkseni opinnoistani kunnialla. Toisinaan hengittäminenkin tuntuu raskaalta, ei puhettakaan että silloin voisi laittaa ruokaa tai tiskata.
En tiedä. Opiskelu kuormittaa väsynyttä ja sairaalloista itseäni turhan paljon. Tuntuu etten selviä yksinkertaisimmistakaan tehtävistä, kuten aikojen varaamisista sinne sun tänne tai tiskeistä... miten voin edes suunnitella saavani aikaan sen vaaditun 12-15 sivuisen kirjallisuuden metodeja tiiviisti käsittelevän tekstin, puhumattakaan kymmensivuisesta toisesta tekstistä joka pitäisi kevään aikana kirjoittaa kaikkien tenttien ynnä muun lisäksi. Sairaslomakaan ei oikein tule kysymykseen, koska tarvitsen tekemistä ja ajateltavaa, enkä halua luovuttaa.
Oloni on verraten surkea nyt kun eläimetkin ovat muualla ja olen aivan yksin. Huomaan viimeistään nyt, että kehräävä kissa tehoaa ahdistukseen paremmin kuin yksikään kolmiolääke. Voisin tehdä jotain piristävää, käydä tallilla hevosten tuoksussa tai lukea kirjaa, mutta omatuntoni ei salli huvittelua kun pitäisi opiskella. Sitä paitsi luin tänään jo yhden kirjan, Sofi Oksasen Baby Janen. Kirja käsittelee ahdistuneisuushäiriöitä, joten ymmärrettävistä syistä se kosketti minua erityisesti. Suosittelen kenelle tahansa, joka tahtoo edes vähän yrittää ymmärtää ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivien elämää.
Playground school bell rings again,
Rain clouds come to play, again
Has no one told you she's not breathing?
Hello, I'm your mind giving you someone to talk to,
Hello...
If I smile and don't believe,
Soon I know I'll wake from this dream,
Don't try to fix me, I'm not broken,
Hello, I'm the lie, living for you so you can hide,
Don´t cry...
Suddenly I know I'm not sleeping,
Hello, I'm still here,
All that's left of yesterday...
[Evanescence - Hello]
Ajatukseni monen asian suhteen ovat ristiriitaiset, mutta tiedän vain etten tahdo vielä luovuttaa, ja se ajatus kantaa minua... toivottavasti tarpeeksi selviytyäkseni opinnoistani kunnialla. Toisinaan hengittäminenkin tuntuu raskaalta, ei puhettakaan että silloin voisi laittaa ruokaa tai tiskata.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Jonkin alku
I taste death on your lips
and shiver
I
I Would go there for you
Just let me have another taste
The smell of a cigarette makes me dizzy
Slightly ill
Or is it you
I don't know
The air around you allures me
In a whole new way
Hyvin valvotun yön jälkeen uskallan myös paljastaa, että tämän tekstin loppuosan kanssa en enää ole samaa mieltä, joten jätin sen julkaisematta. Ajoittuu marraskuun alkuun. Merkitys epäselvä, pohdin sitä juuri itsekin... puhelimen "Notes" -otsikon alta löytää yhtä sun toista hämärän mielenkiintoista. Haluatte loputkin? Selvä.
I don't want you to be her
But yet
I do
Ei, ei, ei. En tiedä mitä tarkoitin enkä tosiaan vastaa marraskuisen yöinspiraationi sisällöstä. Se jatkui tuosta vielä onnettomampaan suuntaan. En saa mitään valmiiksi, joten tämäkin jäi kesken. Kirjoitan siitä, koska pohdin uudelleen sen merkitystä nyt kun lähes kolme kuukautta on kulunut. Kaikki on muuttunut, ja se on pelottavaa.
Blogini alkaa kuulostaa jo lähes päiväkirjaltani kaikessa utuisessa sekamelskassaan, joten lopetan tähän.
Hyvää huomenta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






