Burn out!

Viime viikot ovat menneet tuskaisen hitaasti ja tekemättömien töiden, palauttamattomien lomakkeiden sekä maksamattomien laskujen pino vain kasvaa kasvamistaan. Olen väsynyt suoriutumaan, enkä tällä hetkellä suoriudu edes tiskeistä, säännöllisestä ateriarytmistä tai unirytmistä puhumattakaan. Koulukin on jatkuvaa suoriutumista, enkä oikein meinaa pärjätä enää sielläkään, mutta tuntuu silti että sairasloma tai koulun keskeyttäminen olisi sama kuin elämän heittäminen hukaan. Tahdon suoriutua, eikä sitä paitsi ole mitään viitteitä siitä, että sairaslomat tai tauot yhtään korjaisivat tilannetta. Tahtoisin vain muurata ikkunani umpeen, tilata ruuat postimyynnistä ja linnoittautua kotiini lemmikkien ja hyvien kirjojen kanssa... voinee siis olla, että olen kyllästynyt elämääni tällaisena. En saa enää edes kirjoitettua ja pidemmät kirjoitusprojektini ovat tökänneet stressin aiheuttamaan luovuuskatkokseen. Ongelma ei ole siinä, etteikö opiskelu kiinnostaisi, sillä kirjallisuudenopiskelu on hyvin aktivoivaa ja kiinnostavaa. Jotenkin en vain tahdo astua ulos asunnostani, enkä eteenkään halua täyttää minkään sortin kokeita tai muita arvosteltavia papereita kun tiedän ettei suoriutumiseni juuri nyt ole kummoisella tasolla. Pari tenttiä viime syksyisistä kursseista jätin tarkoituksella tekemättä, vaikka olisin luultavasti päässyt läpikin.

Toivoisin tilanteeseeni jotain muutosta, mutten oikein osaa sanoa mihin suuntaan pitäisi lähteä. Tähänkin blogitekstiin kirjoitin vajaat kymmenen eri lopetuskappaletta, mutta mikään ei kuulostanut kovin järkevältä. En suoriudu edes yksinkertaisimmista tehtävistä, kuten laskujen maksusta. Olisikohan sairasloman paikka? Jotenkin vain olen kovin skeptinen sen suhteen että luovuttamisesta olisi mitään psyykkistä hyötyä.

-

Samaistuttavaa musiikkia tähän hetkeen:

http://www.youtube.com/watch?v=XNmjaKaG_G
ja
http://www.youtube.com/watch?v=FOLyFMSXOOQ